Kuten muutama kuukausi sitten uutisoimme, on Apulanta kajonnut pyhimpään ja äänittänyt uudelleen debyyttilevynsä Attack Of The A.L. People (1995).
Revenge Of The A.L. People -nimen saanut uusi versio löytyy 3.10. julkaistavan triplakokoelman kylkiäisenä, sekä ilmestyy viikkoa myöhemmin omana levynään, mutta koska levy näyttää ilmestyneen Spotifyn uumeniin tänään, niin eiköhän sukelleta sisään saman tien!
Miltä se sitten kuulostaa? Aika lailla siltä kuin odottaa saattoi - eli ammattimaisemmin toteutetulta versiolta, joka toki pesee sekä teknisen suorituksen että soundien puolesta alkuperäisen sata nolla. Toni on oppinut laulamaan (ainakin hieman paremmin), ja rytmiryhmä on kuin eri planeetalta (toki basistikin on vaihtunut tässä välissä pari kertaa). Parhaimmillaan albumi kuulostaa siltä, että sitä on ollut pirun hauska tehdä. Ei liikaa rypistämistä, vaikka studiobudjetti onkin varmasti ollut satakertainen alkuperäiseen verrattuna – on nimittäin jousia ja kaikkea. Ilahduttavaa on myös se, ettei Apulanta ole kuorruttanut lauluja viime vuosina suosimallaan metallisella soundilla kuin paikoin.
Villimpiäkin versiot olisivat saaneet olla, ja luulenpa että yhtyeen mielessä ne tuntuvat rohkeammilta kuin mitä ne itse asiassa ovat. Esimerkiksi mariachi-henkinen Kolme vuotta (mennään naimisiin) -versio on ideana paljon hauskempi kuin iskelmälliseksi taipuva toteutuksensa. Valokuvassa sen sijaan industrialmöykkä toimii juuri niin oudosti kuin odottaa saattaa.
Ja siitä ei pääse mihinkään, että albumin biisit ovat enimmäkseen oikeasti todella mainioita punkpop-ralleja. Melodisia ja koskettavia.
Mutta silti, jotainhan hyvin oleellistahan tästä puuttuu – nimittäin nuoruus. Onhan se jotenkin perverssiä, että 39-vuotias Toni Wirtanen tulkitsee 20 vuotta nuoremman Tonin teiniangstia. Toisaalta pienet perversiot ovat aina pukeneet Apulantaa.
Paljon levyn kokemiseen vaikuttaa toki myös se, että onko itse tahkonnut Attackia 90-luvulla vai ei. Minä olen, varmaan vähän liikaakin. Siksi loppujen lopuksi tylsältä tuntuvaan Revengeen tuskin tulee enää palattua. Attackiin sen sijaan vielä monta kertaa.
Alkuperäinenhän kuulostaa tältä. Ero on aika hurja.
(Kuva: Timo Isoaho)